POIMINTOJA SUOMALAISEN PERHOKERHOKALASTUKSEN HISTORIASTA - OLAVI HUOTARI

Suomessa perhokalastuksen arvellaan alkaneen 1800-luvun alussa. Tällöin englantilaiset liikemiehet ja herrasmieskalastajat alkoivat harjoittaa sitä joillamme, joissa siihen aikaan esiintyi hyvin runsaasti lohta ja taimenta. Kalastuksessa käytettiin perinteisiä englantilaisia lohiperhoja. Oulujoki ja erityisesti Vaalan kosket olivat 1800-luvun puoliväliin saakka eräs parhaista ellei paras lohijoki Suomessa.

  

1800-luvun alkupuolella Etelä-Suomessa osattiin jo sitoa ns. häkiläperhoja taimen- ja harriperhoiksi, mutta ammattimaisen perhonsidontataidon katsotaan alkaneen kuitenkin Kajaanissa. Vuonna 1854 muutti Kajaaniin merikapteenin leski Aune Gustaava Renfors pienine lapsineen. Yksi lapsista, Herman Renfors ryhtyi vuonna 1870 vain 21-vuotiaana tehtailijaksi ja hänen tehtaassaan valmistettiin kalastusvälineitä, mm. “lipasuistimia”, splitganevapoja, lohirullia, apukoukkuja ym. Vuonna 1874 hän lähetti sisarensa Marian Renforsin Englantiin Hardyn lohiperhotehtaaseen oppimaan perhojen valmistusta. Palattuaan Kajaaniin Maria opetti taitoa tarkoin valituille oppilailleen eli veljelleen Hermanille, metsänhoitaja Garolus Munsterhjelmille ja metsänhoitaja Oskari Röngälle. Munsterhjelm opetti taitonsa edelleen Wiljo Saaristolle ja Saaristo valitsi oppilaakseen mm. Matti Tiitolan ja Antero Tolvasen. Näiltä sidontataidon oppivat jo nykyään tunnetut nimet kuten Erkki Vaalama, Arvi Keränen ja Lukkarin veljekset Jouko ja Nils.

Marraskuussa vuonna 1919 perustettiin Suomen Urheilukalastajain liitto (SUKL), jonka perustajajäseniä olivat mm. Juhani Aho ja William Wallenius. Vuonna 1921 Juhani Aho julkaisi kalastuskertomuksistaan kirjan Lohilastuja ja kalakaskuja ja vuonna 1923 hän aloitti ja Wallenius lopullisesti julkaisi ensimmäisen laajemman perhokalastusta käsittelevän kirjan Urheilukalastajan käsikirja.

Vielä 1950-luvulla perhokalastus- ja perhonsidontataidot olivat suhteellisten harvojen henkilöiden käsissä. Edelleen sidottiin pääasiassa englantilaisten reseptien mukaisia lohi- ja taimenperhoja. 1960-luvulla Toivo Mäkinen julkaisi ensimmäiset pelkästään perhokalastusta käsittelevät kirjat: Perho-onginnan perusteita (1964) ja Onkiperhoja sitomaan (1965) ja samalla käynnistyi laajempi perhonsidonta- ja perhokalastuskurssitoiminta. Sidontakursseja järjestettiin SUKL:n toimesta ja lähinnä Helsingissä. Ensimmäinen perho-ongintakurssi pidettiin Sukevan Lahnakoskella ja opettajina toimivat Walther Aunesluoma ja Erkki Norell. 1970-luvulla vaikutti Suomessa jo suuri joukko persoonallisia ja taitavia perhokalastajia , jotka olivat kehittäneet Suomen oloihin sopivia perhoja ja kalastustekniikoita, niinpä perhokalastusharrastus alkoi yleistyä voimakkaasti.

KAJAANIN PERHOKERHO SYNTYY


Kajaanin perhokerhon perustava kokous pidettiin 30.3.1980. Kokouksessa olivat läsnä Ari Partanen, Simo Yli-Lonttinen, Lauri Rajaniemi, Kusti Mikkonen, Mikko Ahonen, Juha Väisänen ja Nils Lukkari. Kerhon ensimmäiseki puheenjohtajaksi valittiin Nils Lukkari.

PR-TOIMINTAA



Perustamisesta lähtien kerhon toiminta on ollut aktiivista. Alkuvuosien toiminnan kohteina olivat erilaiset messut ja näyttelyt, jossa kerhoa ja sen toimintaa tehtiin tunnetuksi. Harrastelijoille tarkoitettuja sidontakursseja on järjestetty lähes vuosittain ja myös joitakin heittokursseja. Perhokerho on aina pyrkinyt mukaan kaikkeen kalastusta sivuavaan toimintaan tavoitteenaan tehdä PR-työtä urheilukalastuksen eteenpäinviemiseksi täällä Kainuussa. Niinpä kerho on vuosien mittaan itse järjestänyt lukuisia kalastuskilpailuja tai ollut mukana muiden järjestämissä kilpailuissa kuten esim. Kainuun Sanomien vuosittain järjestämä Pietarin kalansaalis, jossa valitaan Kajaanin Kala-Pietari. Aiemmin on useana vuonna järjestetty myös yleiset pilkkikilpailut, mutta nykyisin vain perhokerhon omat pilkkikilpailut huhtikuun alkupäivinä.

KAJAANI-PERHO

Vuonna 1983 perhokerho järjesti kaupungin matkailutoimiston ja Kainuun Sanomien kanssa sidontakilpailun, jonka tarkoituksena oli kehittää ainutlaatuinen, aito kajaanilainen matkamuisto, Kajaani-perho. Sääntöjen mukaan perho piti sitoa 2/0 -kokoiseen LW -koukkuun. Kilpailuun lähetettiin yhteensä 29 perhoa ja niistä parhaaksi valittiin Lauri Rajaniemen yleisväritykseltään puna-musta sidos.



PERÄ:Ovaali hopea, Veniard n:o 15
Tummanpunainen Marabou-silkki väri n:o 12
PYRSTÖ: Amherstfasaanin punainen töyhtöhöyhen
VYÖ: Riikinkukon silmähöyhenen siikanen
KIERRE: Ovaali hopea, Veniard n:o 17
Sen edessä kuparilanka
RUNKOHÄKILÄ: Magenta kukko
RUNKO: Musta silkki
KAULUSHÄKILÄ: Kultafasaanin punainen kylkihöyhen
SIIPI: Alla kymmenkunta punaista karvaa (värjätty sinikettu, siinä on mustat kärjet
Päällä mustaa sulkaa (teeren pyrstö), jonka alareunaan on naitettu kaksi siikasta Amherstfasaanin mustavalkoisesta pyrstösulasta
KATE: Amherstfasaanin punainen töyhtöhöyhen
Päällimmäisenä siiven tyvessä kotimaisen urosfasaanin yläperähöyhenen siikasia
PÄÄ: Musta lakka

Perho on lohiperho ja kun sillä kalastetaan, pitää olla valoa. Pimeässä punainen väri kuolee. Tenolla kirkkaassa paisteessa tai aikaisin aamulla, kun aurinko ei vielä näy tunturien takaa, mutta pilvet hehkuvat punaista heijastusta jokiuoman täydeltä - silloin siiman päähän Kajaani-perho. Tai Norjan ja Ruotsin lohijokien ruskehtaviin vesiin - punainen näkyy.

PERHONSIDONNAN SM-KILPAILUT

Näkyvintä osaa kerhon toiminnassa on näytellyt perhonsidonnan SM-kilpailut. Ensimmäiset kilpailut pidettiin vuonna 1984, mistä lähtien ne järjestettiin Kajaanissa Maria Renforsin muistokilpailun nimellä perättäisinä vuosina kymmenen kertaa. Ensimmainen perhokerholainen leivottiin mestariksi vasta vuonna 1993, jolloin Ari Hukkasen sidokset lohiperhosarjassa arvosteltiintiin parhaimmiksi. Vuoden 1993 kilpailun jälkeen järjestelyvastuu lähti kiertämään palaten kuitenkin taas vuosiksi 1996 ja 2000 Kajaaniin.

PERHOKERHON MÖKKI

Toinen merkittävä projekti on ollut oman mökin rakentaminen metsähallituksen vuokratontille Inarijärven Nanguniemeen. Mökki rakennettiin jäsenten talkoovoimin vuosina 1987 - 1988. Nykyisin myös tontti on perhokerhon omistuksessa

       

OMAT KERHOTILAT

   

Seuraava suuri haaste oli omien toimitilojen hankinta kerhon käyttöön. Kerho vuokrasi Kajaanin kaupungilta tilat Kalkkisillalta toukokuussa 1994. Paikalla pidettiin useat kunnostustalkoot ja niinpä yläkerran tilat saatiin sopivaksi kerhon käyttöön. Huonekalut saatiin lahjoituksina, mutta välttämätön lämpöpuhallin jouduttiin ostamaan. Kalkkisillan kerhotilat saivat virallisen nimen 27.5.1995, kun kaupunginjohtaja Pentti Hakulinen vihki rakennuksen Renforssin taloksi. Perhokerho on myös esittänyt, että Renforssin taloa ja sen ympäristöä kunnostettaisiin kesäkahvila ja kalastusmatkailukäyttöön, mutta tämä hanke ei ainakaan vielä ole toteutunut.

PUHEENJOHTAJAT

Ensimmäisen puheenjohtajan, Nils Lukkarin (1980 - 1985) jälkeen puheenjohtajana toimi Eero Lukka. Vuonna 1994 puheenjohtajaksi valittiin Simo Yli-Lonttinen. Nykyisin puheenjohtajana toimii Kimmo Virtanen, joka valittiin tehtävään vuoden 2000 syksyllä.

KUNNIAJÄSENET

Historiansa aikana Kajaanin perhokerho on nimennyt kunniajäsenikseen perhokalastustoimintaan paljon vaikuttaneita henkilöitä. Kunniajäseniä ovat olleet tai ovat Toivo Mäkinen, Erkki Vaalama, Matti Aulanko ja Lasse Heikkilä.


Toivo Mäkinen